4. Tapoja, rituaaleja ja riittejä
INSPIRAATIO
Omalla kohdallani kuvisdiplomini kokonaisprosessi heitti kuperkeikkaa jo alun suunnitteluajan tuhlaantuessa täysin eri aiheeseen. Pohdin erilaisia itseäni mietityttäviä kysymyksiä, ja lopulta kesken tekoprosessia lähdinkin toteuttamaan itseäni täysin erilaisesta näkökulmasta. Tavat, riitit ja rituaalit on helppo yhdistää usein uskonnollisiin ja historiallisiin menoihin ja tapoihin. Itse halusin lähteä tutkimaan tehtävää nimenomaan nykypäivän silmin, tuoden esille nykypäivän tapoja. Kuten tehtävänannossa mainitaan, taide on aina tutkinut oman aikansa niin sanotusti oikeita ja vääriä käyttäytymismalleja sekä normeja. Inspiraatiota hakiessani silmiini osui jatkuvasti eriskummallisia kuvia miehistä kukkapartoineen. Lähemmin aihetta tutkiessani opin trendin olevan uusi muoto vanhasta 60- luvun hippiliikkeestä, sillä liikkeen rauhaa ja rakkautta- aate on yhä nykypäivänäkin ajankohtainen. Nykypäivänä aate kuitenkin puree monimuotoisempiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, varsinkin tasa-arvoisuuteen. Itseäni kovin kiinnostava asia tuntui mielenkiintoiselta toteuttaa ja näin päätin yhdistää lopulliseen työhöni tummaihoisen miehen kukkia parrassaan. Jo kauan sitten syntyneet toiveet rauhasta, rakkaudesta sekä tasa-arvoisuudesta ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Kyseessä on siis käyttäytymismalli, normi, johon tulevaisuudessa haluamme pyrkiä, ja ehdoton nykypäivän trendi, johon erityisesti nuoremmat haluavat panostaa.
Työvälineekseni valitsin empimättä hiilen, sillä lopulta koen olevani elementissäni erityisesti tämän työvälineen kanssa. Usein itseäni puhuttelee ja inspiroikin eniten juuri hiilellä aikaan saadut teokset ja tässäkin tapauksessa koko työprosessini lähti käyntiin alla mainittujen taiteilijoiden innoittamana. Erityisesti Douglas McDougallin melkein käsinkosketeltavan aidon tuntuiset muotokuvat vanhoista miehistä ryppyineen inspiroivat minua käyttämään välineenäni hiiltä. Lopulta myös kontrasti luonnosmaisen abstraktisuuden sekä tarkkojen yksityiskohtien kohtaaminen hiilityössä luo ainakin omaa silmääni miellyttävän ja kiinnostavan kokonaisuuden. Näistä lähtökohdista lähdin toteuttamaan omaa työtäni.
Douglas McDougall
Bernie Boston
Zimou Tan
Douglas McDougall
Douglas A. Kinsey
LEAVE MY BEARD ALONE
Leave my beard alone on, kuten jo edellä mainittiin, monien inspiraation lähteiden summa. Aiheenvaihto keskellä suunnitteluprosessia hämmensi suunnitelmaani ja toteutustani melko paljon, lopulta luoden ehkä jopa paremman lopputuloksen kuin aiemmin ajattelin. Työ oli itsessään yllätys itsellenikin, sillä tapani suosia perinteisiä, realistisia töitä muuttui täysin. Lopulta uskon työn kuvastavan nykyistä tilannettani hyvin, sillä omalla tavallani alan laajentaa näköpiiriäni uusia tekniikoita ja erityisesti materiaaleja kokeillen. Itselleni täysin vieras materiaalien käyttö oli opettavainen kokemus, ja kukkien kuivaaminen mielenkiintoinen prosessi. Hauraan materiaalin käyttö oli sekä opettavaista että silmiäavaavaa, sillä mielenkiintoni lisääntyi myös tulevaisuuden varalle. Jatkossa uskallan kokeilla rajojani enemmän. Hiilen kanssa työskentely oli sen sijaan jo ennestään tuttua, ja siksi valintani sen suhteen olikin mielestäni onnistunut.
Työn keskipiste ja katseenkerääjä on ehdottomasti hahmon kukkaparta. Kukat eivät yksin symboloi työni aihetta vaan tekevät myös symboliseksi itse miehen parran. Aiheeseen tavat, riitit ja rituaalit liittyen parta voidaan kuvata jo kauan miesten mukana kulkeneena miehisyyden ja voiman symbolina. Kukista tehty parta antaa katsojalle mahdollisuuden nähdä muuten vakava ja miehekäs, ehkä jopa hieman vaarallisen näköinen hahmo tyynenä, ja ehkä jopa jonkun mielestä huvittavana. Kontrasti lihaksikkaan tummaihoisen miehen sekä hennon, neitseellisyyttä, rauhaa ja kauneutta symboloivien kukkien välillä on mielestäni työn hallitseva pointti. Tämä oli myös alunperin yksi työtä inspiroivista tekijöistä. Kaikki lähti omasta ihastuksestani tuohon kontrastiin vastaan tulleissa kuvissa.
Nimi Leave my beard alone lähti ystävän humoristisena ehdotuksena, työn ulkomuotoa kuvaten. Lopulta nimi alkoi istua myös itse aiheeseen, antaen kokonaisuudelle hilpeän sävyn. Työ on kokonaisuudessaan omasta mielestäni melko onnistunut, vaikka oma pieni sisäinen perfektionistini väittääkin toisin. Toki kaikki piirteet eivät saaneet täydellistä kuviteltua muotoaan, ja työ nojaa hennosti vasemmalle, mutta lopulta jo alkujaan sattumanvaraisella inspiraatiolla syntynyt kokonaisuus tuntuu täydentävän itseään pienillä epäkohdillaan.
